Tagueul

Kielitaitoinen ex-palkkasoturi

Description:

Rujo sirpalearpi oikeassa lavassa.
Destiny’s Child – Lose My Breath laukaisee PTSD:n

Bio:

Eero Simeoni Välimaa syntyi Herran vuonna 1980 Yppärin metropolissa Pyhäjoella. Lapsuuteen kuului kaikki tavallinen maalaiselämän rutiini ja sekoilu. Isän kanssa käytiin metsällä ja kavereiden kanssa perseiltiin huoltoaseman lähituntumassa. Bensa haisi ja balalaikka soi.

Kaikista odotuksista huolimatta Eero päätyi puolivahingossa lukioon. Lukioaikana elämän pääpaino oli luonnollisesti tytöt ja muut harrastukset. Naapurikylän poijjaat pistettiin säännööllisesti ojennukseen.

Eero ei malttanut odottaa että pääsee pojasta mieheksi intin karaisevan liminaalikokemuksen myötä. Sissinä oli ihan kiva äijäillä mutta jotakin puuttui. Ase oli mutta ketään ei päässy ampumaan. Harjoitukset eivät kyenneet korvaamaan tositoimien paikkaa Eeron elämäntäyteisessä sydämessä. Ratkaisu oli yksinkertainen: suoraan intistä Ranskan muukalaislegioonaan.

Legioonan hellässä huomassa Eero alkoi löytämään itsensä: koulutus oli kovaa ja taistelukokemus taattu. Into ja kunto kantoivat hänet aina maineikkaan 2. muukalaislaskuvarjorykmentin riveihin ja täten kriisialueelle kriisialueen perään. Tällöin hän sai ironisen lempinimen Tagueul, eli “turpa kiinni” ranskaksi – pohjanmaalaisena poikana hän oli niitä harvoja jolle tätä impåeratiivia ei tarvinnut ikinä lausua.

Kolme vuotta ehti legioonalainen Välimaan elämässä kuitenkin vierähtää ennenkuin pääsi ampumaan ihmisen. Sukkuloidessaan edestakaisin Sierra Leone-Liberia-Norsunluurannikko -akselia tilaisuuksia riitti ja olo oli kotoisa. Kotopuoli hälveni vähitellen mielestä Afrikan räiskyvässä ympäristössä.

Isosisko kuoli syöpään ja haudattiin ennenkuin Eero ehti edes saada uutisia sairastumisesta. Tämän jälkeen syyllisyydentunne antoi entistä enemmän pontta kotopuolen vierastamiselle.

Ennen pitkää Eero vaihtoi nimensä Jean Moreauksi, kansalaisuutensa ranskalaiseksi ja ponkaisi korpraalikouluun. Vastuu kasvoi ja maine nousi aina siihen asti että runsaan seitsemän vuoden palveluksen jälkeen Jean siirtyi jännittävämpiin ja paljon rahakkaimpiin tehtäviin eteläafrikkalaisen TSU Security -yhtiön riveihin. “Konsulttina” hän turvasi tehokkaasti mm. timanttiteollisuuden intressejä ja keräsi kokoon sievän pesämunan.

Tagueul piti työstään, vaimon mielestä vähän turhankin paljon. Tagueul oli nimittäin ohimennen rakastunut ja mennyt naimisiin eteläafrikkalaisen naisen kanssa. Sitten tuli kerran hienovaraisempi keikka joka pääsi venymään parilla kuukaudella. Palatessaan kotiin Tagueul löysi tyhjän talon.

Hassua kyllä, Tagueul oli alkanut haistamaan palkkasoturiuransa lopun. Viimeisin kansanmurhanpoikanen oli maistunut pahalta, ja tämän lisäksi välit työnantajaan kärsivät kyseisen keikan aikana taphtuneeseen jaloon sankaritekoon joka pääsi ihan uutisiin asti.

Pian tämän jälkeen Tagueul heräsi krapulassa Sierra Leonen Freetownista ja huomasi tulleensa värvätyksi ranskalaisen journalistineitokaisen oppaaksi. Tagueul saattoi tämän sovitusti veritimanttikaivosten kupeeseen, mutta journalistinen innokkuus johti linssinvälähdyksen kirvoittamaan ajojahtiin jonka aikana palkkasoturiaikojen suojatti osui väärään paikkaan väärään aikaan ja tästä hyvästä sai tuumakaupalla puukkoa rintalastaansa.

Hommahan siis kusi monella tasolla, mutta kerrankin journalisti myönsi virheensä, ja hengen pelastamisen vastineeksi tarjosi hyvät panot ja miehensä kautta töitä Punaiselta Ristiltä. Viralliseksi titteliksi tuli tulkki.

Tagueul

Lähetyssaarnaajahimmeli MuadMouse MuadMouse